Edustamisen etuoikeus

Minut valittiin kevään lopulla Allianssin nuorten ilmastodelegaatiksi viiden järjestön suosituksella. Tehtäviin luottamustoimessa kuuluvat nuorten äänen esiin tuominen ilmastokeskustelussa ja edustaminen seuraavissa COP24-neuvotteluissa Puolassa joulukuussa. Keinoja keskustelun herättelyyn ja ylläpitoon on monenlaisia: kouluvierailuista ja blogikirjoituksista ilmastonmuutoksesta ränttäämiseen sosiaalisessa mediassa. Nuorisodelegaatit saavat melko vapaasti muodostaa vuodesta omanlaisensa. Minulle yksi ilmaisun kanava on kirjoittaminen, minkä vuoksi luet nyt ensimmäistä kirjoitusta, jonka kirjoitan omaa blogiani varten.

Luottamus luottamustoimissa on ansaittava. Sen ansaitseminen kerran ei riitä – se pitää lunastaa tekemällä niin kuin on sovittu, olemalla paikalla ja läsnä sekä toteuttamalla yhteiset suunnitelmat. Suunnitelmien tekemisen ja toteuttamisen kapasiteetti ei kuitenkaan riipu vain yksilöistä, vaan paljolti myös ympäristön tuesta, resursseista ja kannustuksesta. Vaikka kaikki tähdet olisivat kohdallaan, silloin tällöin tulee pari muuttujaa ja elämä tapahtuu. Hallinnan tunteessa on iso ripaus illuusiota. Joidenkin on helpompi surffata kyseisen illuusion aalloilla, koska vastoinkäymisiä, elämän antamia kirpeitä sitruunoita, on siunaantunut vähemmän kuin vieressä olevaan koriin. Ollaan rehellisiä. Olen saanut koriini muutaman sitruunan, mutta paljon enemmän olen saanut punaisenvihreitä, maukkaita omenoita. Pyrin kantamaan koriani nöyränä, mutta selkä suorassa.

Suomen nuorten edustaminen ei ole vain kuvia ja tunnelmia hulppeista kokoushuoneista, vaan ennen kaikkea vuorovaikutusta ja kuuntelemista. Nuorten kuuntelemisen lisäksi se on myös itsensä kuuntelemista. Edustamiseen kuuluu tietoisuus siitä, mikä on oma motivaatio, mahdollisuudet ja lähtökohdat jonkun muun puolesta puhumiseen, kuin vain itsensä. Mielestäni tärkeitä kysymyksiä jokaisen edustustehtävän kohdalla ovat: Ketä edustan ja miksi? Millä oikeudella edustan? Miten ja mihin käytän minulle annettua tilaa?

Otin muutaman hetken pohtiakseni, millä oikeudella minä edustan Suomen nuoria. Vastaus kuuluu: Osittain etuoikeuksilla. Pärjääminen on aina monien asioiden summa, eikä se ole koskaan ainoastaan yksilön ansiota – tai syytä. Tästä näkökulmasta tarkastelin niitä saamiani mahdollisuuksia ja etuoikeuksia, jotka ovat tehneet minusta aktiivisen kansalaisen. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, eikä niitä tulisi käsitellä sellaisina. Kiitollisuus ja tietoisuus ovat vähintä, mitä niiden edessä voi tehdä. Kaikki oman elämäni omenoista ovat sellaisia, joihin olen voinut vaikuttaa vain osittain omalla toiminnallani, esimerkiksi synnyinpaikkaani en lainkaan. Avoimuuden nimissä kerron, millaisen nuoren ääni minulla on sen kautta, millainen nuori itse olen: mitkä ovat minua koostavat palaset.

Minun etuoikeuteni:

  • Syntyminen valtioon, jossa kunnioitetaan (suurelta osin) ihmisoikeuksia
  • Turvallinen kiintymyssuhde ja lapsuus, johon on kuulunut kaksi rakastavaa vanhempaa
  • Melko vapaa kasvatus sukupuolirooleista
  • Terveisiin elämäntapoihin kannustavat vanhemmat
  • Koulujärjestelmä, joka on sopinut persoonalleni (aktiivinen ja kiltti 10 tyttö)
  • Hyvä psyykkinen ja fyysinen terveys
  • ’Suomalaisoletettu’ nimi ja vaaleapiirteinen ulkonäkö
  • Geenit, joiden tuottamasta ulkomuodosta saan toisinaan positiivista palautetta
  • Oman opiskelualan löytäminen välivuoden aikana, vapaus löytää oma polkuni
  • Mahdollisuus harrastaa, kehittää taitojani ja matkustella
  • Minua tukevat ihmiset ympärilläni

Asiat, jotka voivat olla esteenä tai hidastaa matkaa, syystä tai toisesta:

  • Perheen varallisuuden taso (lapsena Conversen kengät tai Maltan kielikurssit eivät tulleet kyseeseen)
  • Sukupuoli (erityisesti matkustellessa, vähemmän Suomessa)
  • Seksuaalinen suuntautuminen (seurustelusuhteet kuitenkin olleet heteronormatiivisia, mikä on vaikuttanut yhteiskunnan suhtautumiseen minua suosivasti)

Listauksen jäljiltä on selvää, kumpia elämässäni on ollut enemmän. Etuoikeuksien tiedostaminen on ensimmäinen askel sen ymmärtämiseen, millaista elämä voi olla ilman näitä, tai joitain muita etuoikeuksia. Vaikka luettelo on itsereflektion tulosta, kysymys ei ole minusta. Kysymys on siitä, miten etuoikeudet vaikuttavat yhteiskunnalliseen asemaamme. Etuoikeudet vaikuttavat siihen, mihin uskomme pystyvämme, siihen, mihin muut uskovat meidän pystyvän ja siihen, miten yhteiskunta meidät kohtaa – osana ongelmaa vai sen ratkaisua. Minulla on etuoikeus tulla kohdatuksi ratkaisuna. Kaikilla on mahdollisuuksia ja rajoitteita, mutta niiden suuruusluokka ja laajuus vaihtelevat paljon. Vain omia lähtökohtiamme ja niiden sattumanvaraisuutta käsittelemällä voimme ymmärtää paremmin ihmisiä, joilla on meihin verrattuna hyvin erilaiset lähtökohdat.

Oli millaisia etuoikeuksia tai esteitä tahansa, ihmisyys kaiken alla yhdistää. Ihmiset ovat joskus epävarmoja, tekevät virheitä, pelkäävät ja toivovat tulevansa kohdatuksi omana itsenään. Sen ymmärtäminen vapauttaa: olen vain ihminen, niin kuin kaikki muutkin. Yli-ihmisyyden myyttiä ei toisen kohtaamisessa tarvita. Kaikilla on rajat, niiden löytäminen vain saattaa kestää hetken. Omat rajat pitää ymmärtää, että niitä voi kuunnella ja välillä ylittää, juuri itselleen sopivan verran. Kaikkine vajavaisuuksinemme, meillä on potentiaalia aika hienoihin asioihin. Molemmilla, minulla ja sinulla.

 

Milja Suihko,

Nuorten ilmastodelegaatti, Allianssi

fiFinnish
en_USEnglish fiFinnish