Kulutan, siis olen?

Kulutusjuhlat ovat bileet, joihin en ole halunnut kutsua enää vuosikausiin. Totta kai minäkin kulutan, mutta en kuluttamista juhlien tai jalustalle nostaen, vaan kriittisesti tarkastellen. Kuluttamisen maailmaa ei voi kuitenkaan paeta – onhan se osa jokapäiväistä elämäämme. Juuri siitä syystä kulutusvalinnoilla on paljon väliä aikamme kestävyyskriisin ratkaisemiseksi.

”Kuluttaja”-sana viittaa markkinavetoiseen maailmaan, jossa yksilö nähdään ensisijaisesti lompakkona. Minulle ”kuluttaja”-termi on tarkoittanut jo pitkään jotain muuta. Kuluttajana kulutan luonnonvaroja suhteessa ympäristöön, en hyödykkeitä suhteessa markkinatalouteen. Emme voi enää jatkaa järjestelmässä, missä tarkoituksena on ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä. Sääntöjen, toimintatapojen ja kulttuurin on muututtava.

Tällä hetkellä noin viidennes maapallon ihmisistä kuluttaa neljä viidesosaa maapallon luonnonvaroista. Suomen ylikulutuspäivä tulee vastaan jo huhtikuussa, maailmanlaajuinen rajapyykki maapallon kantokyvylle “vasta” elokuussa. Suomalaiset ovat siis varsin kovaa kansaa kuluttamaan luonnonvaroja. Tämä johtuu osaltaan ymmärrettävistä syistä, kuten pitkistä maantieteellisistä kulkuetäisyyksistä ja osaltaan vähemmän perusteltavissa olevista syistä, kuten eläinperäisten tuotteiden maatalouden tukien määrästä ja uusiutumattomien energialähteiden, kuten kivihiilen ja turpeen käytöstä. Havainnollistavaa on vertaus minkä mukaan tarvitsisimme 3,6 maapalloa, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin suomalaiset.

Kestävästä kulutuksesta voisi puhua arkipäivän valintojen kautta lukuisista eri näkökulmista: ruokavaliosta ja -hävikistä, eri liikennevälineiden käytöstä, tavaroiden karsimisesta tai vaatetuksesta. Pohdin tovin suhdettani erityisesti yhteen kuluttamisen haaraan, vaateteollisuuteen. Muotiteollisuus tuottaa maailmanlaajuisesti noin 10 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä, mikä on enemmän kuin kansainvälinen lento- ja laivaliikenne tupruttavat yhteensä.

Ostin töihin viidellä eurolla käytetyt kengät, jotka piti heti viedä suutarille paikattavaksi kantapäästä. Se oli vaivan ja lisäkustannuksien arvoista, sillä kengät olisivat muuten menneet roskiin. Kun keltaisesta kauluspaidastani irtosi nappeja, kävin nappikaupassa. Kun paidasta ratkesi sauma, ompelin sen. Koska sopivan kokoista mattoa ei ole vielä löytynyt Tori.fi:n kautta, ihailen toistaiseksi huoneessani puulattian lautoja. Juhlavaatteiden kanssa voi turvautua myös ystävien vaatekaappeihin – sieltä voi löytyä vaikka mitä.

Vaateteollisuuden syklit hyrräävät hurjaa vauhtia eteenpäin. Mikä oli viime kesänä muotia, ei ole sitä enää. Kestävässä elintavassa ja sitä tukevassa yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole tilaa pikamuodille. Ylen uutisoiman MacArthurin säätiön tekemän tutkimuksen mukaan maailmanlaajuisesti kaikista valmistetuista vaatteista jopa 73 prosenttia päätyy kaatopaikalle tai poltettaviksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen. Isot brändinimet polttavat jäljelle jääneitä laukkuja, jottei niitä tarvitsisi myydä pois edullisemmin. Niin kieroutunut nykyjärjestelmä on. Materiaalien uudelleen kierrättäminen tulee tehdä taloudellisesti kannattavaksi.

Kestävän ja eettisen ostaminen voi olla myös varallisuuskysymys. H&M:n tusinatavara voi olla tuotettu kestämättömästi, mutta ainakaan yhden t-paidan hinta ei kaada kenenkään taloutta. Opiskelijan budjetilla Suomessa tuotettujen vaatteiden ostaminen veisi leijonanosan kuukausittaisista tuloista, minkä vuoksi olen itse siirtynyt kirppareilla kiertelyn lisäksi yksi tuote vuodessa lähestymistapaan: teen joka vuosi yhden kestävän vaatteen panostuksen, joka saa olla hintavampi. Yhtenä vuonna se on ollut lämmin Uhanan collage, toisena Nouki-designin printtikuvioinen työtoppi.

Kun jatkuvasta uuden tarpeesta pääsee irti, kestävä elämäntapa alkaa olla lähellä kunniakysymystä. Arvojen mukaan eläminen tuntuu hyvältä. Voimme ohjata valinnoillamme kulutuskulttuurin suuntaa, mutta myös isojen pelureiden yrityksistä päättäjiin tulee kulkea samaa polkua. Se tie vie vastuulliseen kuluttamiseen kulkematta alennusrekin kautta.

Milja Suihko

Nuorten ilmastodelegaatti, Allianssi

This Post Has One Comment

fiFinnish
en_USEnglish fiFinnish