Kun olin pieni

  • Artikkelin kategoria:Yleinen

Olin aika määrätietoinen lapsi. Sosiaalinen ja iloinen myös, mutta auta armias, jos äiti oli levittänyt sulatejuuston leivän päälle väärin. (Aikuiselle Miljalle ei ole selvää, miten sulatejuuston edes voi levittää leivälle väärin. Ilmeisesti aikanaan minulla oli selvä visio myös kyseisen asian suhteen.) Leikin kissaa ja maistoin salaa kissanraksuja olohuoneemme vaalean vihreän verhon takana. Ne olivat yllättävän hyviä. Piirsin Pokémoneja ja viihdyin kiipeillen puissa ja rämpimässä metsässä milloin minkäkin seikkailun perässä. Polvien naarmuja paikkaillessa minua lohdutettiin usein: “Tekevälle sattuu”. 

Sain ensimmäisen yhteiskunnallisen herätykseni 11-vuotiaana. Ystäväni Jennin myötävaikutuksesta päädyin siihen, että eläimien syöminen on väärin. Kävin Animalian nettisivuilla ja kritisoin isäni metsästysharrastusta ja mummin arvokkaasti kantamia turkiksia. Muutaman vuoden protestoinnin jälkeen palasin perheeni valtavirran ruokavalioon, koska kyllästyin syömään joka toisella lounaalla pelkästään tomaattilohkoja ja perunoita voilla. Monipuolista kasvisruokaa opettelin tekemään itse myöhemmin. 

Haaveilin osallistumisesta Selviytyjät-kilpailuun ja voittavani sen. Kisailu vaikeissa olosuhteissa viidakossa erilaisissa tehtävissä tuntui houkuttelevalta, eikä ajatus ötököiden syömisestä tai korkeista paikoista hirvittänyt liikaa. Haaveilin myös rikastumisesta, jotta voisin lahjoittaa paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. WWF:n televisiomainos “What a wonderful world” -kappaleen säestämänä vaikutti minuun niin, että halusin lahjoittaa järjestölle viikkorahani. 

Tykkäsin laulamisesta ja haaveilin laulajan urasta. Kuorossa musisoiva äitini osasi kertoa minulle, miten “Laulajana pitäisi olla todella hyvä ääni”. Otin tämän vinkkinä ja suuntasin huomioni muualle. Luin W.I.T.C.H. sarjakuvia ja mietin, miten hienoa olisi olla taitava noita.  

Tänä päivänä haaveilen hiukan erilaisista asioista. Ei siinä, taitavana noitana oleminen olisi yhä siistiä. Epäoikeudenmukaisuutta en ole koskaan osannut katsella sivusta. Näen paljon yhteiskunnallisia epäkohtia, joihin haluan vaikuttaa.  Haaveilen ranskan kielen täydellisestä sujuvuudesta, maailman näkemisestä ja kokemisesta, tanssitunneille palaamisesta ja maailman muuttamisesta. En enemmästä enkä vähemmästä.