Miesten asepalveluksesta siirryttävä yleiseen kansalaispalvelukseen

Tasa-arvon mallimaaksi brändätyn Suomen tulisi seurata Norjan esimerkkiä ja toimia suunnannäyttäjänä muille Pohjoismaille.

 

Harvan oikeuden tai velvollisuuden perustellaan kuuluvan osalle kansalaisista sukupuolen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Helsingin Sanomat uutisoi (24.2.) hovioikeuden ratkaisusta vapauttaa 23-vuotias totaalikieltäytyjä vankeusrangaistuksesta. Mies vetosi pasifistiseen aatteeseen ja tuomion syrjivyyteen, sillä laki vapauttaa asevelvollisuudesta ainoastaan Jehovan todistajat.

Puolustusministeriön toimikunta on ottanut epäkohtaan kantaa jo vuonna 2007, mutta vieläkään lakia ei ole muutettu perustuslain mukaiseksi.

Miehiä koskeva asevelvollisuus, josta voi saada vapautuksen ainoastaan tiettyyn uskontokuntaan kuulumalla, on uudistamisen tarvetta huutava vanhentunut rakenne. Presidentinvaaleissa suurin osa ehdokkaista vastasi olevansa jokseenkin samaa mieltä väittämän ”Suomessa on otettava käyttöön kansalaispalvelus, joka koskisi myös naisia” kanssa.

Ajatus kansalaispalveluksesta ei ole uusi, mutta siitä on keskusteltu vähän. Maanpuolustus ei ole varautumista vain sotaa varten. Se on myös varautumista muita poikkeustilanteita kuten luonnonkatastrofeja varten. Maanpuolustuksessa tarvitaan kykyjä strategisesta ajattelusta ryhmän johtamiseen. Ne eivät katso ­sukupuolta tai fyysistä kestävyyttä.

Asevelvollisuus asettaa miehet naisiin nähden epätasa-arvoiseen asemaan, kun opintojen aloitus myöhästyy. Toisaalta miehet saavat paremmat lähtökohdat urapolkuun armeijassa ja mahdollisuuden johtajuuskoulutukseen, joka antaa valmiuksia johtotehtäviin siviilissä.

Vuonna 1995 voimaan tullut naisten vapaaehtoinen asepalvelus mahdollistaa armeijan käymisen, mutta kynnys värväytymiseen on korkeampi kuin jos kutsunnat koskisivat kaikkia. Vuosittain palvelukseen astuu noin 25 000 varusmiestä, joista naisia on keskimäärin 600. Vaikka naisten määrä on vuosien saatossa kasvanut, prosentuaalisesti puhutaan vielä pienestä joukosta.

Suomen vahva maanpuolustustahto on turvallisuuspoliittinen vahvuus. Vuonna 2017 seitsemän kymmenestä oli sitä mieltä, että suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka lopputulos näyttäisi epävarmalta. Miehistä tätä mieltä oli 79 prosenttia ja naisista 66 prosenttia.

Tilastoja vasten ei vaikuta ­todennäköiseltä, että armeijan reservivahvuus laskisi merkittävästi, jos kieltäytymisen rangaistavuudesta luovuttaisiin. Menetys, jonka lainmuutos ­aiheuttaisi miesvahvuudessa, korvautuisi moninkertaisesti naisvahvuudessa kansalaispalveluksen seurauksena.

Kaikkia sukupuolia koskevat kutsunnat ovat käytössä Norjassa ja Israelissa. Vaikka maiden turvallisuustilanne ei ole rinnastettavissa Suomeen, rakenteena kaikkia velvoittava kansalaispalvelus ei ole uusi.

Tasa-arvon mallimaaksi brändätyn Suomen tulisi seurata Norjan esimerkkiä ja toimia suunnannäyttäjänä muille Pohjoismaille. Ensimmäinen vaihe on perustaa selvitysryhmä, jossa tarkastellaan niitä yhteis­kunnallisia vaikutuksia, joita asevelvollisuudesta kaikkia koskevaan kansalaispalvelukseen siirtyminen aiheuttaa.

Milja Suihko

yhteiskuntatieteiden kandidaatti, Suomen kansainvälisen politiikan yhdistys, Suomen YK-nuoret

 

Kirjoitus julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomissa 2.3.2018

fiFinnish
en_USEnglish fiFinnish